torstai 20. syyskuuta 2018

Tunteet sanoiksi: Anteeksi

Anteeksi on yksi tunnelatautuneimpia sanoja mitä ihminen voi käyttää. Sen eri painoissa voi kuulla katumusta, häpeää ja surua, ja luontonsa vuoksi sen käyttö toisinaan meiltä unohtuu. Aina ei ole helppoa katsoa peiliin ja myöntää mokanneensa. Silloin joutuu oikeasti kohtaamaan oman vajavaisuutensa ja virheensä. Yhtä kaikki, sanan merkitys on kuitenkin positiivinen. Sen sanottaessa tuntuu pahalta niin että rinnasta puristaa ja hartiat painuu kasaan, pelottaakin ehkä - mitä jos anteeksiantoa ei tulekaan. Monet sanotut sanat ja tehdyt teot jättävät jäljen jota ei saa enää pois. Niitä kuuluisia arpia, joista on tehty runot ja laulut. Anteeksipyynnöllä on kuitenkin tärkeä tehtävä: korjata rikki mennyt, siltä osin kuin se on mahdollista. Kun pyydän anteeksi ihmiseltä jota olen loukannut, viestitän samalla että hän on minulle tärkeä. Mikään ei auta tulehtuneessa tilanteessa paremmin kuin vilpitön viesti joka kertoo että minä välitän sinusta. Samalla hyväksyn itsessäni inhimillisyyden; minä en ole täydellinen, teen virheitä. Se osoittaa ihmisessä henkistä kasvua, ja henkinen kasvu tuo luottamusta, turvallisuutta ja kaikkea sitä mistä koostuu ihmissuhteiden peruskallio joka kestää myrskyt ja myräkät.

Japanissa on vuosisatojen saatossa kehittynyt rikkoutuneiden astioiden korjaamiseksi oma taidemuotonsa, Kintsugi. Rikkoutuneen astian palaset kootaan yhteen kultalakalla, ja astiasta tulee entistä kauniimpi ja arvokkaampi. Anteeksipyyntö on kuin tämä kulta siinä lakassa, ja vaikka lakka eli anteeksianto on se joka ihmissuhteen pitää kasassa, anteeksipyyntö tekee siitä esteettisesti kauniin ja arvokkaan. Meidän tulisi ehdottomasti arvostaa omia läheisiämme, ja pitää heitä anteeksipyynnön arvoisina. Jos emme pidä, tapahtunut jää helposti leijumaan ilmaan ja pikkuhiljaa loppuu happi. Ikävä kokemus toisesta tai toisen toiminnasta jää mieleen päällimmäiseksi, ja korjaavaa kokemusta ei koskaan tule. Katkeruus on todella kurja elämänkumppani, se vie ihmisestä ilon ihan viimeistä pisaraa myöten.

Rikkoutuneesta esineestä ei tule enää entisenlainen, mutta silti ihan hyvä ja kaunis. Mitä useammin sen pudottaa, sen kovempi työ sitä on korjata. Jos opit, pidät vaivannäköäsi ja astiaasi niin suuressa arvossa että vaalit sitä kaikella rakkaudella - huolehdit, ettei se hajoa enää. Sekin päivä voi tulla, että säröjä on liikaa, eikä niitä voi enää korjata. Nämä kolhut ja säröt tekee meidän suhteista ainutlaatuisia, oli kyse ystävyydestä tai rakkaussuhteesta. 

Anteeksianto on aivan yhtä tärkeää, ja omassa aikuisuudessani yksi suurimpia oivalluksia on se että voi antaa anteeksi myös ilman anteeksipyyntöä. On paljon tilanteita, jossa anteeksipyyntöä ei koskaan tule, vaikka mielestään sen olisi ansainnut. Voin kuitenkin tehdä itse päätöksen, kannanko vihaa ja katkeruutta, vai helpotanko omaa oloani antamalla anteeksi toiselle. Ja tämä se vasta kypsyyttä osoittaakin! Prosessi ei aina ole helppo, sillä maailmassa tapahtuu paljon niin silmitöntä pahaa, ja moni kokee sellaista kipua että sitä on mahdotonta hyväksyä ja "päästä yli". Eikä aina pidäkään. Loukatulla on oikeus omiin tunteisiinsa. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että loppujen lopuksi kantamalla vihaa ja katkeruutta, ei kiusaa ketään muuta kuin itseään. Ei se joka sua satutti, sitä vihan painolastia tunne, vaan sinä. Se kuormittaa sinun mieltä ja kehoa, ei sen toisen. Ja on todella vapauttava tunne päästä siitä painosta eroon. Askel kevenee, ryhti paranee, ja elämästä alkaa löytyä taas aihetta hymyyn.

Empatia ja myötäelämisen kyky on asioita joita meillä ei ole syntyessämme. Lapsi on pienenä itsekäs pieni otus, mutta kasvaessaan oppii aivan käsittämättömän paljon erilaisia taitoja joilla luovii aikuisuuteen. Ihmissuhdetaidot on merkittävässä osassa matkalla minuuteen ja hyvään elämään. Jos vanhempi ja ympäristö ei opeta lapselle myötäelämisenkykyä, luvassa voi olla hankalia lähisuhteita. Olen kuin kuka tahansa äiti puntaroinut ja epäillyt onko minusta kasvattajaksi - ja kokenut juhlavaa voitonriemua kun oma lapsi haluaa hoivata pienempää, ilahduttaa kaveria ilman sen kummempaa syytä, ja osannut puuttua kiusaamistilanteeseen. Jotain on mennyt perille, saanen rehellisesti olla ylpeä. Ole sinäkin :)

Anteeksi. Pieni sana, mutta kuitenkin niin suuri, joka saa massiivisenkin padon ihmissuhteessa murtumaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti