maanantai 22. lokakuuta 2018

Homemade sushi!


Hassua kyllä, mä oon ollut aiemmin aika ennakkoluuloinen uusia makuja kohtaan, ja sushi oli yksi niistä jutuista mistä ajattelin että en varmana pidä siitä, enkä tuu koskaan edes maistamaan. Jostain syystä mulla oli sellainen mielikuva että sushin valmistus on vaikeusasteeltaan jotain kvanttifysiikan kaltaista. Onneksi oon jossain vaiheessa elämää hoksannut että uusille ruokakokemuksille kannattaa olla avoin, ja että makuaisti vaatii noin 15 maistelukertaa tottuakseen. Mä oon oppinut syömään tomaattiakin, vaikka lapsena vesi valui silmistä kun kyläpaikassa en kehdannut jättää viipaletta lautasen reunalle (en saanut nielaistua vaan laitoin puoliksi syödyn viipaleen lopulta taskuun ja piilotin sen myöhemmin pihalle). 

Mieheni minun sijaan on kokenut sushinsyöjä, on käynyt monissakin eri sushipaikoissa ja yritti tietysti saada muakin mukaan. En suostunut, ajattelin että en lähe nolaamaan itseäni niiden puikkojen kans, ne on kuitenki ennemmin jonku silmässä eikä suinkaan mun ruokailuvälineinä :D Mies ei antanut periksi, vaan kertoi osaavansa tehdä sushia myös itse - ja tekikin. Niinhän siinä sitten kävi että rakastuin ihan vatsanpohjasta saakka sekä sushiin että siihen näkyyn kun mies häärää keittiössä! Siitä lähtien oonkin sitten syönyt sushia lähes viikottain - vaikka en suinkaan ole vaivautunut opettelemaan sen tekemistä itse - se olkoon ja pysyköön miehen bravuurina vaikkei sentään kvanttifysiikkaa olekaan. Lähikaupasta saa perjantaisin valmista sushia, ja vaikkei se vedäkään vertoja itsetehdylle, on se ihan käypää lounastavaraa kuitenkin. Ja oompas oppinut puikoillakin syömään, tosin aivan väärin mutta kuitenkin. Vähän niinkuin tää mun oma kymmensormijärjestelmä mikä naurattaa kaikkia :D

No mutta, tässä menneenä viikonloppuna sain tahtoni läpi - tehtiin sushia oikein yhteistuumin! Mikäs sen parempi tapa viettää kahdenkeskistä aikaa kuin kokkaillen ja musiikkia kuunnellen. 


Sushin valmistukseenhan löytyy ihan perusmarketeista käteviä valmiita paketteja, joissa on mukana kaikki mitä tarvitset - paitsi itse täytteet. (Riisi on!) Me valittiin tällä kertaa täytteeksi kurkkua, avocadoa, kevätsipulia, paahdettuja pellavansiemeniä, kylmäsavulohta, jättiravunpyrstöjä, surimia ja kirjolohen mätiä. Lisäksi tehtiin kaksi erilaista tahnaa ihan tavallisesta majoneesista ja Philadelphia - tuorejuustosta, toiseen pilkoin kevätsipulia ja toiseen tahnaan tonnikalaa. Kaikki ihan näppituntumalla, ei siis vieläkään kvanttifysiikkaa!

Sushin rullaamiseen löytyy paljon videoita youtubesta. 


Me tehdään perinteisesti ainakin näitä (alhaalta ylös):
Neliöt - meille jotka ei vaan viitsi opetella rullausta
Nigiri - riisipallo päällystetään kalalla tai ravunpyrstöllä
Maki - se perinteisin, riisi ja täyte rullataan levän sisään bambumaton avulla
Uramaki - väärinpäin rullattu, levä jää sisäpuolelle

Kotikutoinen sushi saa mun mielestä myös näyttää siltä. Ei oo kirurgintarkkuutta veitsenkäytössä mutta jumankekka että maku on kohallaan! Pellavansiemenet tuo aivan mielettömästi makua, ne kannattaa paahtaa kuivalla pannulla. 

Valitettavasti mun viinivalinta ei tällä kertaa oikein osunut nappiin. Bongattiin Sushis by Chavin Organic Chardonnay samalla reissulla kun haettiin kaikki raaka-aineet. Viini on ranskalaisen Bon Appetit - sarjan uusin tulokas, ja kuvaus lupailee raikasta makuparia erityisesti kalalle. En siinä kiireessä sitten sen kummemmin katsonut sokeripitoisuutta, ja täytyy kyllä sanoa että nyt oli aivan liian makea viini mun makuun. Varmasti toimii paremmin jos olet puolimakeiden hedelmäisten viinien ystävä, vaikka tämä mielestäni kyllä puolikuivana myytiin. Pitää taas ensi kerralla muistaa että niin kiire ei oo etteikö ehtis katsoa vähän tarkemmin mitä ostoskoriin työntää.

Mutta se sushi, voi ettien että!

Nautiskellaan wasabin, soijan ja mison kera!

Rapunigiri ja maki jossa päällä lohenmäti

Uramaki, paahdetut pellavansiemenet. Namnamnam.

Visuaalinen silmä lepää kun kattaa nätisti. Kukat ja kynttilät on arjen luksusta.



-Sarppa-

perjantai 19. lokakuuta 2018

Karjalanpaistia Sarpan tapaan!


Nyt on meneillään ruoan suhteen ihana sesonki. Päivä lyhenee ja kelit kylmenee, tekee mieli kaikkia lämpimiä, kermaisia ja pitkään haudutettuja herkkuja! Rasvavarannot kuntoon talven varalle :D Sato on korjattu - pöydät notkuu ihania juureksia, sieniä ja muuta kerättyä. Talvikurpitsat on just niin herkullisia miltä ne näyttää. Näiden lisäksi meidän varmaan aliarvostetuin kasvis, ruusukaali on nyt parhammillaan ja sesonki jatkuu aina pitkälle talveen. Aaaaaah. Että mä rakastan syömistä!

Meillähän ei tosiaan punaista lihaa syödä kovinkaan paljon, mutta nytpä syötiin! Mun äiti on tehnyt Karjalanpaistia säännöllisen epäsäännöllisesti koko lapsuuteni ja myös mun lasten lapsuuden ajan, joten perintönä sekin ruoka on sitten siirtynyt mun ruokarakkauksiin. Ja onhan se hyvää, ja eri variaatioita siitä varmaan kulkee suvuittain. Meillä tehdään liha perinteisellä tavalla; Lihat pyöräytetään pannulla saamassa väriä, jonka jälkeen ne laitetaan kerroksittain uunipataan pilkottujen porkkanoiden ja sipuleiden kera, peitetään vedellä, ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Moni käyttänee myös laakerinlehtiä - minä taas en ole pitänyt sen mausta koskaan joten jätän sen pois. Pata saa hautua uunissa n.200 asteessa sellaisen 3 tuntia. Älä pelkää suolankäyttöä, sillä ateriaan tulee kyllä tasapainottavia elementtejä. Ruoka maistuu ravintolassakin hyvältä mm. siksi että siellä suolaa käytetään rohkeasti. Sitten soveltamaan itse ateriaa! 

Peruna 

 
Karjalanpaisti on syöty aina perunoiden kanssa, ja niin toki meilläkin. Meidän orkesterissa ei kukaan oikein ole oppinut syömään kuitenkaan kuoriperunoita, joten joku twisti piti keksiä että kaikille maistuu. Sitten välähti, PUIKULA! Pitkästä aikaa ja voi naminaminami! Puikula kasvaa Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja on kyllä ehdottomasti maailman paras peruna. Se on aika jauhoinen ja sen tärkkelyspitoisuus on aika korkea. Jos ne keittää, ne pitää keittää "al dente", eli noin 10 minuuttia, ja hauduttaa vielä kannen alla. Minä en keittänyt, vaan viipaloin pituussuunnassa, öljysin, suolasin, heitin päälle mustapippuria (rosmariini sopii myös!) ja heitin uuniin. Potut sipseinä kiitos <3 200 asteessa paistoaika oli noin 20 minuuttia. Suosittelen kyllä nostamaan paistolämpöä 250 asteeseen, että perunasta tulee rapsakampi.

Ja kun hifistellään, niin hifistellään kunnolla ja tehdään aterialle pyree! Tähän ateriaan ilmeisin pyree tulisi varmaan porkkanasta, mutta kun mulla nyt sattui olemaan niin superherkullisen näköinen makea Hokkaido-kurpitsa ruokavarastossa, ja kyseinen lajike sopii nimenomaan liharuokien kaveriksi, niin päädyin sitten siihen. Kurpitsa siis halkaistaan, ja siitä koverretaan esim. lusikalla rihmainen keskusta ja siemenet pois. (Huom, säästä siemenet, ja kuivaa ne uunissa tai pannulla!) Puolikkaat lohkotaan, poistetaan kuori, laitetaan uunipellille, lisätään öljyä, suolaa ja mustapippuria, ja nakataan uuniin. 200 asteessa kurpitsa pehmenee n. 20 minuutissa. Paahdettu kurpitsa saa jäähtyä hetken, ja sitten voit soseuttaa sen blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää sekaan kuohukermaa pikkuhiljaa, kunnes koostumus on halutunlainen. 


Nyt meillä on jo 3 elementtiä tulossa, siirrytään neljänteen. Ruusukaali, mun suuri rakkaus! Ne pyöräytin ruskitetussa voissa pannulla, ja siinäpä se sitten oli. Meni ehkä 2 minuuttia. Voi ruskistetaan pyörittelemällä sitä pannulla / kattilassa kunnes se sulaa ja muuttuu kullanruskeaksi. Ole tarkka, voi palaa nanosekunnissa tämän jälkeen. Ruskistettu voi sopii mihin tahansa, minkä tahansa kanssa, ja tekee mistä tahansa ihan sairaan herkullista. 

Lopuksi pyöräytin ruusukaaleihin vielä sitruunamehua tuomaan happamuutta. Nyt meidän ateriasta löytyy aika lailla kaikkea; suolaisuutta, makeutta, happamuutta, hyviä öljyjä, eläinperäinen rasva vain lihassa, jota ei tarvitse kovin paljoa ja tärkkelys perunassa. Sitten mielikuvitus valloilleen ja kokoamaan ateriaa! 


Ja syömään! 

Mukavaa viikonloppua! 
<3 Sarppa

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kauneimmat lasiaarteeni!

Muistan kun haaveilin jo ensimmäisessa omassa kodissani, kuinka mulla sitten aikuisena olisi täydelliset sarjat kauniita astioita. Jostain syystä keramiikka ja lasitaide on vetänyt mua puoleensa jo monia vuosia, onhan se yksi taiteen ja luovuuden muoto sekin. Mun sydämen on vienyt kotimainen lasitaide, keramiikka ja tietysti myös käyttöesineet, ja jos joku muotoilijoista täytyisi mainita, niin se olisi Kaj Franck jonka pelkistetyssä ja riisutussa muotokielessä on vaan sitä jotakin. Meiltä löytyy Franckin suunnittelema Teema-sarja arkiastiastona, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä voi hyödyntää myös juhlakattauksissa. Myös jokaiselle varmasti tuttu Kartio-lasi on Franckin käsialaa. Teeman lisäksi mun kaapista löytyy uudempaa tuotantoa olevaa kesäistä Runo-sarjaa jonka kuosin on suunnitellut Heini Riitahuhta, sekä mun mielestä talveen sopivaa sadunomaista Taikaa jossa taas yhdistyy Heikki Orvolan sekä Klaus Haapaniemen visiot ja osaaminen. Uusin ihastukseni on, hassua kyllä, Arabian rumimmaksikin sarjaksi teilattu Ruska design by Ulla Procopé. Mun skandinaavinen, luonnonläheinen sisustajansilmä rakastui tähän sarjaan kun tajusin että tämän parempaa astiastoa ei pimenevän syksyn teehetkiin voi olla! Eikä voikaan, sen materiaali on todella lujaa ja muotokieli niin kotoinen. Uskon, että Ruska on tulossa voimakkaasti takaisin muotiin. Jenkeissä joku myyntisivusto oli arvioinut kyseisen sarjan arvoksi n. 1000 dollaria jo pari vuotta sitten. Omat Ruskani kuudelle löysin viimeisimmällä kirpparikierroksella hintaan 20e.

Monta muutakin unelmien keräilykohdetta on vielä olemassa - sekä vanhaa että uutta. Valitettavasti Arabian uuni ei Suomessa enää lämpene, mutta oikein mielenkiintoinen on sen tuore manttelinperijä VAJA Finland, joka lupaa pysyä kotimaisena. 

Tulipa siinä asiaa keramiikasta vaikka tarkoitus oli kirjoittaa lasista! :D En käyttölasin suhteen pidä juurikaan värillisestä lasista, vaan olen hankkinut ainoastaan kirkasta lasia tähän tarkoitukseen. Arkilaseina toimii vuorotellen Aino Aalto sekä Kartio, ja vähän fiinimpiin kattauksiin Wirkkalan klassikko Ultima Thule jota olen perinyt äidiltäni ja hankkinut lisää kirppareilta. Pidän toki myös Kastehelmestä, mutta sen sarjan juomalasien muoto ei miellytä. Kynttilälyhtyinä ja maljakkona Kastehelmi pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mun laseista ja astioista muuten suurin osa on hankittu käytettynä kirpputoreilta ja facebookin myyntiryhmistä. Ostan uutta vain akuuttiin tarpeeseen, mikäli juuri silloin ei satu etsimääni käytettynä löytymään.

Yksi lasisarja on kuitenkin ylitse kaikkien muiden, ja se on suomalaisen lasimuotoilija Nanny Stillin suunnittelema Grapponia, ja mun makuun kirkkaana tietysti tämäkin. Sarjan jokainen osa on yhtä kaunis ja ihan minkä tahansa kattauksen saa näyttämään upealta lisäämällä siihen Grapponiaa. Sarja on ollut tuotannossa 70-luvulla, ja sitä on valmistettu useissa eri väreissä. Vielä en ole ajatellut siirrynkö keräämään myös värillisiä kappaleita, multa nimittäin vielä puuttuu joitakin myös tätä kirkasta. 





Erityisesti nuo pikarit on mulle todella mieluisat, niitä ollaan löydetty vasta nuo kaksi kappaletta ja lisää sopisi vielä löytyä. Kyllä maistuu taas kuuma glögi hyvältä tarjoiltuna noin kauniista lasista. 
<3

-Sarppa-

maanantai 1. lokakuuta 2018

Irti arjesta @Tampere

Tampereesta on tullut mulle varsin rakas lomakohde - onhan siellä tullut pyörähdettyä viikonlopun vietossa useita kertoja vuodessa. Majoitun useimmiten Torniin, se on niin helposti siinä rautatien vieressä että junasta saa hypätä melkein suoraan hotelliin. Viikonloppu kuluu nopeasti, kun tekemistä on paljon ja parasta on tietysti kaupungin ruokaravintolat! Usein käyn myös katsastamassa Tammelassa sijaitsevan Antiikkiliike Vaarin Varaston, jonka valikoima koostuu pääosin vanhasta Arabiasta ja kotimaisesta lasista. Monihan teistä tietääkin, että mulla on tällainen rakas keräilykohde ;) Tampereelta on tehty kyllä sen suhteen oikein hyviä löytöjä. Mulle tärkein juttu reissuissa on kuitenkin se ruoka, ja joka reissulla pyrin käymään jossakin uudessa paikassa missä en oo aikaisemmin käynyt. Tällä kertaa aikataulu oli aika tiukka, joten päädyttiin syömään hotellin Grill Itissä joka on sellainen perusvarma valinta.

Moron maisemissa aamupalaa :)

Grill Itissä olemmekin ruokailleet usein, ja varsinkin parsaviikkojen aikaan menu on ihan mielettömän herkullinen. Tältäkin menulta odotin paljon, listalla varsinkin poro ja alkupalojen sesonkia huokuva kurpitsakeitto sai veden kielelle.. kala on Grill Itissä ollut aina todella hyvää, mulle oikeastaan se aterian paras osa (yleensä alkupalana). Tällä kertaa rukiilla leivitetty lohitartar kuitenkin ohitti mun makunystyrät, varmaan juurikin sen rukiin takia. Poro oli tottakai ammattitaidolla valmistettu, mutta jouduin toteamaan että riista ei taida vieläkään olla mun juttu, voi että toivoin että mun maku ois kehittynyt sen verran tässä vuosien aikana :D Mutta lapsuus tuli porosta mieleen, vaikkei me edes poroa syöty vaan papan hirvipaistia. Jälkkärilistan jätin tällä kertaa väliin, oli jo sen verran tuhti ruokailu siinä takana, mutta täytyy sanoa että Grill Itin jälkkärit ei oo kyllä koskaan jättäny kylmäksi. Yks ehdoton suosikki jostakin parin vuoden takaa on valkosuklaamousse ja pistaasimuru. Kurpitsakeitto oli aivan ihanaa, juuri sellaista samettista niin kuin muistelinkin. Hauska uusi makukokemus oli grillattu maa-artisokka, ihan älyttömän hyvää ja ehdottomasti testiin myös kotikeittiössä. 

Myös viereisen Paja Barin pienemmältä listalta ollaan kokeiltu monta eri annosta, joskus esimerkiksi palatessa kaupungilta ollaan syöty illan pikkunälkään näitä plattereita jotka toimii alkupalana kahdelle, tai kevyempänä pääruokana yhdelle. Pajan listalla oli joskus hevosenlihaburgeri ja sen voittanutta ei ole tullut sittemmin vastaan :) Sekä Pajassa että Grill Itissä on parasta aivan superystävällinen ja palveluhenkinen henkilökunta. 

Ehdottomat suosikit oli kurpitsakeitto ja grillattu maa-artisokka. Testiin myös kotona!

Pääruoasta parasta oli lisukkeena tarjoiltu myskikurpitsa.

Kyllä syöminen on aina nautinto, ja ihmisten pitäisi kyllä ehdottomasti käyttää siihen enemmän aikaa ja rahaa - sen sijaan että hussuttaa kumpaakin johonkin haitalliseen, hyödyttömään tai asioihin jotka ei edes tee onnelliseksi. 

Tälle reissulle oli ihan tarkoituskin - kävin kuuntelemassa suomalaisen rockyhtye Wigwamin 50v juhlakeikan. Wigwam on perustettu vuonna 1969, ja se on 70-luvun merkittävimpiä kokoonpanoja suomalaisen rockin saralla. Proge on purrut muhun aina, niin tälläkin kertaa sai muusikon tytär ihmetellä silmät suurina musiikin konkareiden taitoja.

Kirsikkana kakun päällä.. jotain jäi käteenkin, sillä löysimpäs itselleni niin makeat kengät että en voinut niitä ohittaa, en sitten millään! Siinä kun sopivasti tuli samana päivänä monen viikon vuorolisät tilille niin saatoin ihan hyvällä omallatunnolla herkutella vähän tälläkin tavalla. 

Kyllä taas arki tuntuu paremmalta!

Kengät @ Vagabond
-Sarppa-