perjantai 19. lokakuuta 2018

Karjalanpaistia Sarpan tapaan!


Nyt on meneillään ruoan suhteen ihana sesonki. Päivä lyhenee ja kelit kylmenee, tekee mieli kaikkia lämpimiä, kermaisia ja pitkään haudutettuja herkkuja! Rasvavarannot kuntoon talven varalle :D Sato on korjattu - pöydät notkuu ihania juureksia, sieniä ja muuta kerättyä. Talvikurpitsat on just niin herkullisia miltä ne näyttää. Näiden lisäksi meidän varmaan aliarvostetuin kasvis, ruusukaali on nyt parhammillaan ja sesonki jatkuu aina pitkälle talveen. Aaaaaah. Että mä rakastan syömistä!

Meillähän ei tosiaan punaista lihaa syödä kovinkaan paljon, mutta nytpä syötiin! Mun äiti on tehnyt Karjalanpaistia säännöllisen epäsäännöllisesti koko lapsuuteni ja myös mun lasten lapsuuden ajan, joten perintönä sekin ruoka on sitten siirtynyt mun ruokarakkauksiin. Ja onhan se hyvää, ja eri variaatioita siitä varmaan kulkee suvuittain. Meillä tehdään liha perinteisellä tavalla; Lihat pyöräytetään pannulla saamassa väriä, jonka jälkeen ne laitetaan kerroksittain uunipataan pilkottujen porkkanoiden ja sipuleiden kera, peitetään vedellä, ja maustetaan suolalla ja mustapippurilla. Moni käyttänee myös laakerinlehtiä - minä taas en ole pitänyt sen mausta koskaan joten jätän sen pois. Pata saa hautua uunissa n.200 asteessa sellaisen 3 tuntia. Älä pelkää suolankäyttöä, sillä ateriaan tulee kyllä tasapainottavia elementtejä. Ruoka maistuu ravintolassakin hyvältä mm. siksi että siellä suolaa käytetään rohkeasti. Sitten soveltamaan itse ateriaa! 

Peruna 

 
Karjalanpaisti on syöty aina perunoiden kanssa, ja niin toki meilläkin. Meidän orkesterissa ei kukaan oikein ole oppinut syömään kuitenkaan kuoriperunoita, joten joku twisti piti keksiä että kaikille maistuu. Sitten välähti, PUIKULA! Pitkästä aikaa ja voi naminaminami! Puikula kasvaa Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla ja on kyllä ehdottomasti maailman paras peruna. Se on aika jauhoinen ja sen tärkkelyspitoisuus on aika korkea. Jos ne keittää, ne pitää keittää "al dente", eli noin 10 minuuttia, ja hauduttaa vielä kannen alla. Minä en keittänyt, vaan viipaloin pituussuunnassa, öljysin, suolasin, heitin päälle mustapippuria (rosmariini sopii myös!) ja heitin uuniin. Potut sipseinä kiitos <3 200 asteessa paistoaika oli noin 20 minuuttia. Suosittelen kyllä nostamaan paistolämpöä 250 asteeseen, että perunasta tulee rapsakampi.

Ja kun hifistellään, niin hifistellään kunnolla ja tehdään aterialle pyree! Tähän ateriaan ilmeisin pyree tulisi varmaan porkkanasta, mutta kun mulla nyt sattui olemaan niin superherkullisen näköinen makea Hokkaido-kurpitsa ruokavarastossa, ja kyseinen lajike sopii nimenomaan liharuokien kaveriksi, niin päädyin sitten siihen. Kurpitsa siis halkaistaan, ja siitä koverretaan esim. lusikalla rihmainen keskusta ja siemenet pois. (Huom, säästä siemenet, ja kuivaa ne uunissa tai pannulla!) Puolikkaat lohkotaan, poistetaan kuori, laitetaan uunipellille, lisätään öljyä, suolaa ja mustapippuria, ja nakataan uuniin. 200 asteessa kurpitsa pehmenee n. 20 minuutissa. Paahdettu kurpitsa saa jäähtyä hetken, ja sitten voit soseuttaa sen blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää sekaan kuohukermaa pikkuhiljaa, kunnes koostumus on halutunlainen. 


Nyt meillä on jo 3 elementtiä tulossa, siirrytään neljänteen. Ruusukaali, mun suuri rakkaus! Ne pyöräytin ruskitetussa voissa pannulla, ja siinäpä se sitten oli. Meni ehkä 2 minuuttia. Voi ruskistetaan pyörittelemällä sitä pannulla / kattilassa kunnes se sulaa ja muuttuu kullanruskeaksi. Ole tarkka, voi palaa nanosekunnissa tämän jälkeen. Ruskistettu voi sopii mihin tahansa, minkä tahansa kanssa, ja tekee mistä tahansa ihan sairaan herkullista. 

Lopuksi pyöräytin ruusukaaleihin vielä sitruunamehua tuomaan happamuutta. Nyt meidän ateriasta löytyy aika lailla kaikkea; suolaisuutta, makeutta, happamuutta, hyviä öljyjä, eläinperäinen rasva vain lihassa, jota ei tarvitse kovin paljoa ja tärkkelys perunassa. Sitten mielikuvitus valloilleen ja kokoamaan ateriaa! 


Ja syömään! 

Mukavaa viikonloppua! 
<3 Sarppa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti